Taas täällä. Mä olen aivan poikki. Rankka viikko takana ja vielä rankempi yö edessä. Olen herännyt tänään klo 04 ja pääsen kotiin vasta klo 05... että 25h täyttä menoa :( sitten muutaman tunnin "unet" ja sitten taas menoks... ois kahdet synttärit edessä. Huoh, ei vanha enää jaksa :D

 

No niin, viimekirjotteluista on sitten kulunut aikaa ja tilanteet vaihtuneet. Ollaan Jussin kanssa menossa synttäreille viikonloppuna... yhteisten kavereiden. Odotan jo kauhulla mitä tulevan pitää. En nimittäin ole vieläkään selvittänyt tunteitani tai päätäni, kenenkään suhteen. Itseasiassa taidan olla ihastunut yhteen Jussin kaveriin ja tämä kaveri minuun joka tekee tilanteesta vaikeapaa.... Kerronpa kaiken alusta.

Petri tuli käymään luonani Keskiviikkona niikuin sovittiin. Keitin kahvit jajuttelimme mukavia. Meillä oli tosi hauskaa siihen saakka, kunnes huomasin tämän kaksilahkeisen ajatukset. Olin siirtynyt sohvalle istumaan ja katsomaan televisiota (sitä ennen me siis istuimme keittiönpöydän ääressä ja joimme kahvia Ikean keltaisista kahvikupeista). Halusin katsoa Salatut elämät televisiosta ja olin tenyt sen petrille hyvin selväksi, kun olimme jutelleet jo 2h. Petri oli kertonut mitä oli vuosien varrella puuhaillut ja missä maissa oli käynyt reissaamassa. Alkoi salattujen elämien tunnusmusiikki ja halusin nähdä jakson. Petri yritti leikitellä ja saada huomioni itseensä. Lopulta hän.... yritti suudella!!!! Olin silleen, että mitä vittua?!?!?!? Mitä nyt oikein tapahtuu???? Siis minun entinen poikaystävä, siis todellakin ENTINEN yritti suudella mua!!! Siis mitä ihmettä??? Olin juuri 1h verran pulputtanut Jussin ja minun ristitiitaisesta tilanteesta ja nyt mua sitten suudellaan ja millä perusteella?! Jussi selvästi hämmentyi tilanteesta, niinkuin minäkin itse hämmennyin. En saanut sanaani suusta ja koko ohjelma joka televisiossa pyöri meni toisesta koravasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Heitin petrin ulos. Tätä pyörää ei laiteta enää pyörimään!

Meni muutama päivä. Petri lähetteli viestejä en vastannut. Olin syvästi loukkaantunut, envoinut käsittää tilannetta. Parempivaan, kun ei oltaisi enää yhteydessä toisiimme jos se tälläiseksi heti menee. Eihäntässä heti voida alkaa suutelemaan jos toisella on vaikeata!

3pv myöhemmin olin ruokakaupassa ostoksilla. Sielä oli Eero shoppailemassa pizzaa itselleen. Huomasin hänet ja päätin moikata

-Moi! mitäs sulle kuuluu? Kysyin eerolta.

- Eero kääntyi ympäri. Hyvää mulle kuuluu! Mitäs sä täällä teet?

- Mä oon muuttanut tohon lähelle... et sä tienny?

- Aijaa! joo en mä kuullu mitään. Ei Jussi oo mitään maininnu... miks te erosiite? Jos saan udella...

- Ei me ol varsinaisesti olla erottu. Vastasin. Mutta pientä taukoo pidetään ja molemmat miettii omalta tolaltaan asioita ja katsotaan miten tässä sitten käy.

- Ok... Outoa, ettei se oo puhunu mitään. No mites sulla menee? kyseli Eero.

-Ihan hyvin. Yks entinen kaveri lainas mulle asuntoa, kun se asuu Ruotsissa ja käy vaan kesäisin täällä pyörähtämässä niin se tarvi jostain talonmiestä ja vahtian niin päätin koiran kanssa sitten muuttaa sinne. Tuu joskus käymään, vaikka kahvilla? Ehdotin hieman epävarmana, kunajatukset edellisen miehen kestitsemisestä oli levähtänyt aivan täysin käsille.

- Joo mikäs siinä.Käviskö tänään jo illalla? Mulla ei oo oikeen mitään tekemistä ja ylihuomenna lähdetään kavereiden kanssa laivalle. Sanoi Eero.

- No ok... Tuu vaan. Kävisikö kello18?

Olin päässyt kotiin, kun  kello oli 17.00. Eero tulisi käymään tunnin päästä. Pistin taas pullat uuniin ja kahvin porisemaan ja lähdin käyttämään koiraa ulkona. Kävellessäni mietin, mitä jos tilanne olisi aivan järkyttävä, niin kuin edellinen... mutta en  uskonut. Olihan Eero sentään Jussin parhaimpia ystäviä.

Me tultiin Eeron kansa oikein hyvin toimeen. Tulin juuri eeron kanssa paremmin toimeen, kuin muitten Jussin ystävien. Mikä oli sikälli mikälli hauskaa, että ennenkuin olin tavannut Jussin ja alkanut seurustelemaan hänen kanssaan, olin tavannut Eeron. Eero ja Jussi olivat olleet samaa aikaa baarissa ja Eero oli iskenyt silmänsä minuun. Olin tanssinut eeron kanssa tanssilattialla ja Jussi oli vierestä katsonut. En tiedä miten olin kuitenkin pikkutunneilla lähtenyt Jussin mukaan. Ja niin meidän suhde oli alkanut. Eero ei ollut pahoillaan, vaan oli hyväksynyt suhteen muittamutkitta. Mutta ainakun vietimmi iltaa samoissa porukoissa, tunsin kummaa pistelyä vatsanpohjasta. Ei silleen, että olisin halunnut Eerosta yhtään enempää tai että olisin ollut häneen ihastunut. Ei, ei missään nimessä, mutta flirttailimme toisillemme aina kun tapasimme ja aina aivan leikillämme. Ja eeron katse... se porautui aina niin syvälle....

Edelleenkin painotan, että en voisi missään nimessä kuvitella mitään muuta kuin kaveria Eeroa kohtaan. Olen oppinut tuntemaan näiden monien vuosien varrella hänet ja tavan jolla hän käsittelee naisia. Ei, ei missän nimessä. Kaipaan rinnalleni miestä joka  oikeasti välittää, rakastaa ja tekee vuokseni asioita ja on tukena.. yms. Juuri sellainen, kun Jussi on. Eero taas ei ole herrasmies ja pidemmän päälle  hänelle nainen olisi taakka kuin rakkaus. Eli ei siis missään nimessä. Tämän takia ehkä valitsinkin silloin Jussinbaarista.

No Eero oli nyt jokatapauksessa tulossa kohta käymään. Se ei ollut mitenkkään outoa tai jännittävää, koska  Eeron kanssa vietimme aikaa muutenkin. Kävimme baareissa, kahvilla yms. Välillä oli Jussi mukana välillä taas ei.

Kävelin pihaan ja huomasin Eeron ajavan tietäpitkin. Oho! Olin kävellyt huomaamattani ulkona45min!

-Moi! Johan oot hienon pytinkiin päässy majailemaan! Sanoi Eero.

- Joo... pitää osata pitää hyviä suhteita. Iskin eerolle silmää.

- Haha, näinhän se on. Iski hän silmää takaisin.

Meninmme taas keittiöön. Huomasin, että pullat olivat palaneet uuniin. Pieni palaneen käry valtasi asunnon.

JATKUU.....

Nyt iski niiiin väääsy ZZZzzZZZ....

Päivä 3-4

Olin eilen aivan puhki, kun saavuin töistä kotiin. En jaksanut, kuin Pojun käyttää lenkillä ja sen jälkeen lähdin katselemaan nukkumattia.

Päivä sinäänsä muuten oli mitä mielenkiintoisempi. Puitiin sitten työkaverin kanssa taas tätä kihlausta ja hehkutettiin miten ihana mies hänella on, MUTTA tälläkertaa en ollutkaan itkemässä koko aikaa vaan selvisin koko päivän itkuista (ehkä mä olenkin tottumassa tähän?). No ei siinä kaikki... tää eilisin illan suuri yllätys, että ex mies asuukin vieressä noin 2m päässä oli aika suuri shokki, mutta suurempi shokki oli, kun se porhalsi meidän liikkeeseen siinä klo 12 aikoihin. Olin lähellä vetää mehut väärään kurkkuun. Siinä namapunasena ja vaivaantuneena yritin esittää coolia tyttöä, mutta vaikeetahan se oli, kun tunsin työkaverini katseen porautuvan lävitseni. Onneksi exäni käyttäytyi kuitenkin ihan asiallisesta. Kyseli kuulumisia jne.

Hänen lähdettyään alkoikin sitten työkaverini ristikuulustelu. Mikä se tämä mies oikein oli? Oletko sä pettänyt Jussia? Missä te olette tavanneet? Miksi et olekertonut minulle mitään? Siihen riitti yksi sana. Ex. Ja työkaverini hiljeni. Ainakin olisin toivonut niin...

-Aaaaa... Okei. Minkälainen ex? Kauan olitte yhdessä? Miksi erositte? Miksi et oo puhunu siitä? Miks se ei oo aikasemmin käyny täällä? Alkoko vanha suola jan...

- Lopeta nyt!!! Se on mun ex! Ei janota mitkään vanhat suolat eikä tuoreet suolat. Kaikki on ihan fine!

Ja siihen  jäi keskustelumme.

Petri oli laittanut viestiä vielä käyntinsä jälkeen,mutta en kerennyt enää vastailemaan siinä kiireessä, kun asiakkaita alkoi olemaan ihan kiitettävästi.

Olin kello 17 aikaa kotona ja klo 18 olin vetämässä jo hyvää vauhtia unia.

TÄNÄÄN PÄIVÄ 4

No tänään sitten heräsin aamulla aikaisin töihin. ja virkeenä! Oli todella piristävä olo! Kaivoin laukustani Nokian puhelimen katsoakseni oliko ketään kaipaillut. Yllätykseksni huomasin, että puhelimeen oli tullut 6viestiä. 2 Petriltä ja 1 Äidiltä ja sitten... sitten 3 viimeisintä viestiä oli 3eri mies ystäviltäni. Mietin, että mistä kummasta "näitä miehiä oikeen satelee". Selvisi viestien perusteella,että hekin olivat huomanneet facebookissa ilmoituksenija alkaneet pommittaa minua viesteillä... ja kaikki halusivat nähdä tulla tai mennä kahville. Johan mulla nousi yhtä-äkkiä osakkeet, kun "sinkku"markkinoille pamahdin. Olinhan se mukavaa saada miehiltä viestiä, mutta se ei edelleenkään mun mielialaa nostanut. Ikävöin kuitenkin omaa miestäni... Vastailin kohteliaasti ja juoksin bussiin.

Tänän on ollu hyvin hiljaista töissä. Niin hiljaista, että kerkesin koneellakin käymään. Työkaveri yrittää välillä kurkkia mitä mä täällä teen, mutta oon blogini saanu pidettyä toistaiseksi salassa. En halua, että kaikki tutut alkavat lukea ja arvuutella mahdanko minä olla kirjoittajana, vaikka ei pelkoo kulissit on edelleen pystyssä, vaikka eilinen oli vähän täpärällä, kun exsä pyörähtää paikalla. Tänään sitten töiden jälkeen lupasin sille sumpit pyöröyttää. Saas nähdä mitä siitäkin sitten tulee. Kovasti se on tänäänkin viestiä näpytellyt... Vähän liian yli-innokkaalta vaikuttaa :( No katotaan nyt mitä päivä tuo tullessaan...

Päivä 2 (jatkoa) Kummalliset ex miehet!?

Kaikilla on jonkinlaisia miehiä menneisyydessään. Ei niiden miesten tarvitse ollla välttämättä entisiä seurustelukumppaneita ne voivat olla sellaisia miehiä joita on jokus elämänsä vaiheessa tavannut muutaman kerran kahvilla, vanhoja koulututtuja, hyvänpäivän tuttuja tai ihan vaan entisiä seurustelukumppaneita. Miehiä keitä on jossain vaiheessa tavannut ja tutustunut, mutta on jäänyt ns. unholaan.

No, kerroin aikaisemmin,  että olin päivittäny facebookin tilapäivitystä. Mulla on kavereina exsiä, tuttuja ja kahvittelu tuttuja miehiä, jotka ovat vuosien aikana muuttunut kavereiksi NIIN AINAKIN LUULIN.

Istuin illalla television ääressä katsomassa tuttuun tapaan Salattuja elämiä, kun puhelin rupesi piippaan. "1viesti vastaanotettu". Odotin sen olevan Jussin joka pyytää käytöstään anteeksi, mutta yllätyksekseni se olikin entiseltä exsältä kenen kanssa olin joskus teinivuosina seurustellu. Olin ihan huulipyöreenä, kun luin viestin. Yleensä olemme muutaman kerran vuodessa kyselleet toistemme kuulumisia, mutta tälläkertaa 2lahkeinen kirjotti haluavansa tavata minut. Jos voisi tulla kahvittelemaan uuteen asuntooni johon olin muuttanut. Mistä se edes tietää, että olen yksin muuttanut asumaan?! Päätin olla vastaamatta. Mulla meni pasmat niin sekaisin, että koko Salatut elämät meni aivan ohi. Havahduin siihen, kun lopputunnari alkoi soida.  Rupesin näpyttämään viestiä "Moi! Kiitos, hyvää kuuluu. Valitettavasti se ei nyt käy. Olemme juuri muuttaneet ja täällä on vähän sekaista. Katsotaan asiaa uudestaan, vaikka jokin toinen kerta. Terv. Sanna."Vieläkään en ymmärtänyt miehen mietteitä. Koskaan aikasemmin ei ole ollut puhutte eikä ex ole halunnut tavata. Mietin olisko se jostain saanut tietää... mutta ei. Ei sanna olisi kertonut. Hetkenpäästä puhelin piippas taas."Ei sulla näyttänyt paljon olevan tavaraa, kun tohon viereen eilen autolla ajoit. Poju ja 1 kassillinen tavaroita. Mihin Jussin jätit? Terv. Petri"Siis häh? Nyt olin aivan pihalla tapahtumista. Rupesin heti näpyttelemään viestiä takaisinpäin, kun olin kerennyt lähettää viestin tajusin myöntäneeni, että muutin yksin."Miten niin? Mistä sä sen tiedät? Terv. Sanna".Tyhmä,tyhmä,tyhmä... ajattelin. No kaipa tämä on vielä jotenkin selitettävissä. Pitihän kulissit pitää pystyssä. Hyvin niitä viimiset 5v. olikin pidetty, niin miks ei seuraavat 5v.? Piippiip ja taas piippasi puhelin."Katso ikkunasta joka osoittaa tielle. Olen kylässä vanhempieni luona. Huomasin äsken tupakalla olessani, että ulkoilutit Pojua. En ollu varma olitko se sinä, joten en viitsinyt huutaa. Nytpä sain siihen varmistuksen. Oletteko eronneet?"  Poppasin sohvalta ja menin katsomaan eteisen ikkunasta. Sielä pihalla se Petri seisoi ja tupakalla! Siis kyllä tää maailma oli pieni paikka! Soitin puhelun ja katsoin samalla ulos naapurin pihamaalle. Petri vastasi kerroin, että tulkoot joku päivä sitten kahvittelemaan, mutta tänään ei käynyt. Sovimme, että loppuviikosta mahdollisesti. Selvisi myös, että vanhemmat olivat ostaneet 8v sitten asunnon ja muuttaneet tänne. Kerroin myös, että Jussin ja mun tilanne oli hieman avoin, enkä oikein tiedä miten tähän tilanteeseen oltiin ajauduttu. Toivotin lopuksi hyvät yöt ja lopetin puhelun. Nyt on sitten pää/ajatukset aivan sekaisin. Mikään vanha suola ei janota, mutta taas tuli todettua, että maailma on liian pieni paikka asua. Mitäköhän muuta tässä oikeen tapahtuu?

 

Päivä 2 -Itkua ja hammastenkiristelyä

Heräsin aamulla herätyskellon soittoon. Tiesin, että olisin kiukkuinen aamulla herätessäni, koska olin nukkunut yön huonosti. Olin saanut unenpäästä kiinni vasta klo 02.00 jälkeen ja herännyt tunnin välein koko ajan klo 07.00 saakka. Myöskin koira ei ilmeisesti ollut sopeutunut tilanteeseen, sillä se murahteli ja vahti koko yön sänkyni vierellä. Edellisenä iltana olin erehtynyt menemään nettisivustolle nimeltä facebook ja kirjottamaan statustukseen "on vihdoin muuttanut". Siitä seurasi mahdoton kysely ja ihmettely. Minne oletTE muuttaneet? Mitä oletteko muuttaneet, etkä ole kertonut mulle mtn? Millon muutto tapahtuu? jne. Vastailin vain kohteliaasti ja kerroin, että uusiosoite oli Riihikylässä, mutta en kertonut muuttaneeni yksin. Pitihän kulissit pitää pystyssä.

Töihin päästyäni olin jo hiukan paremmalla tuulella. Luultavasti syynä oli pakkasen lauhtuminen yli puolet edelliseen päivään verrattuna. Sillä eilen illalla, kun lähdin käyttämään koiraa ulkona, oli jäätyä pystyyn, vaikka päällä oli monta vaaatekerrastoa. Hyvämieleni kuitenkin lopahti kuin seinään, kun työkaverini rupesi hehkuttamaan, kuinka hänen miehensä oli edellisenä iltana kosinut häntä. Tunsin kuinka kyyneleet hyppäsivät silmiini, mutta yritin nieleskellä, että en olisi ruvennut itkemään. Sain kuitenkin naamalle vedettyä hymyä muistuttavan ilmeen ja sanottua onnittelutoivotukset.

Kotiin päästyäni oilin aivan rikki. Sekä henkisesti, että fyysisesti. En jaksaisi kuunnella enää kenenkään onnellisuden hehkuttamista.Olin saanut kuulla jokaista yksityiskohtaa myöten kaiken, miten Mikko oli häntä kosinut kauppakeskuksessa ja polvistunut yhtä-äkkiä Miian eteen, niin että Miia oli aluksi luullut, että Mikko oli kaatunut, ennenkun vasta oli tajunnut, että tämähän kosii. Osa ihmisitä oli vaan jatkanut matkaa eteenpäin, osa pysähtnyt katsomaan ja osa taputtamaan. Jotkut olivat vislanneet ja joku oli huutanut "hankkikaa hottelihuone". Miia oli lehahtanut aivan tuli punaiseksi ja ruvennut itkemään. Oli kuitenkin onnistunut sanomaan sen maagisen "Tahdon". Sen jälkeen he olivat menneet ravintolaan syömään... Hampurilaisia!!! ja sen jälkeen Mikko oli ostanu Miialle seksikkään alusasun...  Mielenkiintoinen tapa kosia, mutta silti olin saanut taas kyyneleet nousemaan pintaan ja pakko oli ollut mennä vessaan rauhoittumaan. Olin joskus aikaisemmin (itseasiassa 2kertaa) kosinut Jussia. Ensimmäisellä kerralla heitin vähän niinkuin puolivitsillä koettelin jäätä jos mentäisiin kihloihin sain kieltävän vastauksen. Toisen kerran olin ollut aivan tosissani ja kerännyt rohkeutta 6kk, kysyäkseni ja kun sitten uskaltauduin kysymään sain silloinkin kieltävän vastauksen "ei meillä ole mikään kiire". Hah 6v ollaan oltu yhdessä eihän tässä mikään kiire olekkaan...Olisin vaan halunnut edetä tässä johonkin. Mennä naimisiin ja hankkia lapsia!

Mieltäni ei myöskään nostattanut se, että oli aiemmin päivällä kysynyt Jussilta jos tämä voisi maksaa erään laskuni. Olin saanut taas kuulla kunniani puhelimessa, kuinka hänellä ei ole aikaa maksella laskuja minun tililtäni. Hänellä alkaa työt 4h päästä eikä sinä aikana kerkeä maksamaan yhtä ainuttakaan laskua. Kaiken kukkuraks mies oli iskenyt luurin korvaan. En siis yhtään ala epäilemään syytä siihen, miksi kaipaan pientä lisäaikaa suhteeseen.

Päivä 1

Kyyneleet valuivat pitkin poskia ja lysähdin keittiön lattialle itkemään. En osaa sanoin kuvailla tunnetta, mutta itku oli raskasta ja tuli syvältä sydämmestä. En mainannut saada kerättyä itseäni uudestaan kasaan.

Jussi oli lähtenyt illalla töihin. Olimme keskustelleet päivällä aikaisemmin, että jos muuttaisin vähäksi aikaa ystäväni luokse asumaan. Idea oli tullut minun aloitteestani. En oikein itsekkään tiedä miksi halusin lähteä. Oli vain sellainen tunne, että pakko päästä pois. Jussi ei ollut kauhean innoissaan ajatuksesta, mutta oli suostunut. Eihän hänellä ollut vaihtoehtoja, niinkuin ei minullakaan silloin, kun Jussi oli vuosi lähtenyt yhteisestä kodistamme kokoamaan ajatuksiaan ja tunteitaan muualle. Sillon siihen oli mennyt 2vkoa, kun hän oli tullut kotiin ja sanonut rakastavansa minua. Muistan sen tuskan jonka oli kulkenut ruumiini lävitse, kun Jussi oli laittanut oven perässään kiinni.Toivoin, etten enää ikinä joutuisi kokemaan samaa tunetta ja tässä sitä oltiin. Vieläpä itseaiheutettuna. Hienoa!

Sain itseni koottua vihdoin keittiön lattialta ja jatkoin pakkaamista. En ymmärrä miksi tunne on näin katkera ja itkuinen, vaikka itse halusin lähteä. Oli tyhmää vollottaa, kuin pikkulapsi, mutta minkäs minä sille mahdoin. Onneksi Jussi ei vaan ollut näkemässä. Pakkasin viimiset vaihtovaatteet ja koiran mukaani ja suljin oven perässäni.

"Olette saapuneet päämäärään" toisti navigaattori, kun parkkeerasin auton omakotitaloalueelle. Täällä se Samu sitten asuu mietin. Olin tuntenut Samun pienestä asti, mutta viimeisin 3vuoden aikana, emme olleet ollu tekemisessä. Samu työskenteli ulkomailla... Ruotsissa ja olin luullut, että hän oli muuttanut sinne vaimonsa kanssa, kunnes eräs ilta tapasin hänet baarissa. Yllätys oli suuri ja siinä kuulumisia vaihdettiin. Olin ilmeisesti avautunut meidän (Jussin ja mun) tilanteesta ja Samu oli tarjoutunut majoittamaan minut asuntoonsa Riihikylään jossa hän majaili vain kesäisin. Muuten asunto olisi tyhjillään. En meinannut millään ensin suostua, mutta Samu sai minut vakuutettua, että asia olisi hänen ja vaimonsa puolesta ihan kunnossa ja lykkäsi avaimet kouraani.

Siinä mä nyt seisoin kimpsuineni ja kapsuineni ison omakotitalon pihalla. En uskonut tilannetta todekseni. Menin sisälle ja purin tavarani kaappiin. Olin aivan varma, että en saa nukuttua koko yönä. Katsoin televisiota (salatut elämät) ja lähdin koiran kanssa katsastamaan lähialuetta. Mukavaltahan se vaikutti ja rauhalliselta. Nyt istun koneella ja kirjotan ajatuksiani. Yritän saada tolkkua tähän kaikeen, mutta olen vieläkin ihan sekaisin ja eksyksissä. En ole edelleenkään varma miten saan yöllä nukuttua, mutta siitä asiasta olen varma, että tämä oli oikea ratkaisu. Sovimme Jussin kanssa että tästä päivästä lähtien olemme 6vkoa erossa toisistamme ja katsomme miten meille käy. Palaammeko yhteen vai eroammeko. Aika näyttää, vaikka tuskallista tämän onkin.