Päivä 1

Kyyneleet valuivat pitkin poskia ja lysähdin keittiön lattialle itkemään. En osaa sanoin kuvailla tunnetta, mutta itku oli raskasta ja tuli syvältä sydämmestä. En mainannut saada kerättyä itseäni uudestaan kasaan.

Jussi oli lähtenyt illalla töihin. Olimme keskustelleet päivällä aikaisemmin, että jos muuttaisin vähäksi aikaa ystäväni luokse asumaan. Idea oli tullut minun aloitteestani. En oikein itsekkään tiedä miksi halusin lähteä. Oli vain sellainen tunne, että pakko päästä pois. Jussi ei ollut kauhean innoissaan ajatuksesta, mutta oli suostunut. Eihän hänellä ollut vaihtoehtoja, niinkuin ei minullakaan silloin, kun Jussi oli vuosi lähtenyt yhteisestä kodistamme kokoamaan ajatuksiaan ja tunteitaan muualle. Sillon siihen oli mennyt 2vkoa, kun hän oli tullut kotiin ja sanonut rakastavansa minua. Muistan sen tuskan jonka oli kulkenut ruumiini lävitse, kun Jussi oli laittanut oven perässään kiinni.Toivoin, etten enää ikinä joutuisi kokemaan samaa tunetta ja tässä sitä oltiin. Vieläpä itseaiheutettuna. Hienoa!

Sain itseni koottua vihdoin keittiön lattialta ja jatkoin pakkaamista. En ymmärrä miksi tunne on näin katkera ja itkuinen, vaikka itse halusin lähteä. Oli tyhmää vollottaa, kuin pikkulapsi, mutta minkäs minä sille mahdoin. Onneksi Jussi ei vaan ollut näkemässä. Pakkasin viimiset vaihtovaatteet ja koiran mukaani ja suljin oven perässäni.

"Olette saapuneet päämäärään" toisti navigaattori, kun parkkeerasin auton omakotitaloalueelle. Täällä se Samu sitten asuu mietin. Olin tuntenut Samun pienestä asti, mutta viimeisin 3vuoden aikana, emme olleet ollu tekemisessä. Samu työskenteli ulkomailla... Ruotsissa ja olin luullut, että hän oli muuttanut sinne vaimonsa kanssa, kunnes eräs ilta tapasin hänet baarissa. Yllätys oli suuri ja siinä kuulumisia vaihdettiin. Olin ilmeisesti avautunut meidän (Jussin ja mun) tilanteesta ja Samu oli tarjoutunut majoittamaan minut asuntoonsa Riihikylään jossa hän majaili vain kesäisin. Muuten asunto olisi tyhjillään. En meinannut millään ensin suostua, mutta Samu sai minut vakuutettua, että asia olisi hänen ja vaimonsa puolesta ihan kunnossa ja lykkäsi avaimet kouraani.

Siinä mä nyt seisoin kimpsuineni ja kapsuineni ison omakotitalon pihalla. En uskonut tilannetta todekseni. Menin sisälle ja purin tavarani kaappiin. Olin aivan varma, että en saa nukuttua koko yönä. Katsoin televisiota (salatut elämät) ja lähdin koiran kanssa katsastamaan lähialuetta. Mukavaltahan se vaikutti ja rauhalliselta. Nyt istun koneella ja kirjotan ajatuksiani. Yritän saada tolkkua tähän kaikeen, mutta olen vieläkin ihan sekaisin ja eksyksissä. En ole edelleenkään varma miten saan yöllä nukuttua, mutta siitä asiasta olen varma, että tämä oli oikea ratkaisu. Sovimme Jussin kanssa että tästä päivästä lähtien olemme 6vkoa erossa toisistamme ja katsomme miten meille käy. Palaammeko yhteen vai eroammeko. Aika näyttää, vaikka tuskallista tämän onkin.