Päivä 2 (jatkoa) Kummalliset ex miehet!?

Kaikilla on jonkinlaisia miehiä menneisyydessään. Ei niiden miesten tarvitse ollla välttämättä entisiä seurustelukumppaneita ne voivat olla sellaisia miehiä joita on jokus elämänsä vaiheessa tavannut muutaman kerran kahvilla, vanhoja koulututtuja, hyvänpäivän tuttuja tai ihan vaan entisiä seurustelukumppaneita. Miehiä keitä on jossain vaiheessa tavannut ja tutustunut, mutta on jäänyt ns. unholaan.

No, kerroin aikaisemmin,  että olin päivittäny facebookin tilapäivitystä. Mulla on kavereina exsiä, tuttuja ja kahvittelu tuttuja miehiä, jotka ovat vuosien aikana muuttunut kavereiksi NIIN AINAKIN LUULIN.

Istuin illalla television ääressä katsomassa tuttuun tapaan Salattuja elämiä, kun puhelin rupesi piippaan. "1viesti vastaanotettu". Odotin sen olevan Jussin joka pyytää käytöstään anteeksi, mutta yllätyksekseni se olikin entiseltä exsältä kenen kanssa olin joskus teinivuosina seurustellu. Olin ihan huulipyöreenä, kun luin viestin. Yleensä olemme muutaman kerran vuodessa kyselleet toistemme kuulumisia, mutta tälläkertaa 2lahkeinen kirjotti haluavansa tavata minut. Jos voisi tulla kahvittelemaan uuteen asuntooni johon olin muuttanut. Mistä se edes tietää, että olen yksin muuttanut asumaan?! Päätin olla vastaamatta. Mulla meni pasmat niin sekaisin, että koko Salatut elämät meni aivan ohi. Havahduin siihen, kun lopputunnari alkoi soida.  Rupesin näpyttämään viestiä "Moi! Kiitos, hyvää kuuluu. Valitettavasti se ei nyt käy. Olemme juuri muuttaneet ja täällä on vähän sekaista. Katsotaan asiaa uudestaan, vaikka jokin toinen kerta. Terv. Sanna."Vieläkään en ymmärtänyt miehen mietteitä. Koskaan aikasemmin ei ole ollut puhutte eikä ex ole halunnut tavata. Mietin olisko se jostain saanut tietää... mutta ei. Ei sanna olisi kertonut. Hetkenpäästä puhelin piippas taas."Ei sulla näyttänyt paljon olevan tavaraa, kun tohon viereen eilen autolla ajoit. Poju ja 1 kassillinen tavaroita. Mihin Jussin jätit? Terv. Petri"Siis häh? Nyt olin aivan pihalla tapahtumista. Rupesin heti näpyttelemään viestiä takaisinpäin, kun olin kerennyt lähettää viestin tajusin myöntäneeni, että muutin yksin."Miten niin? Mistä sä sen tiedät? Terv. Sanna".Tyhmä,tyhmä,tyhmä... ajattelin. No kaipa tämä on vielä jotenkin selitettävissä. Pitihän kulissit pitää pystyssä. Hyvin niitä viimiset 5v. olikin pidetty, niin miks ei seuraavat 5v.? Piippiip ja taas piippasi puhelin."Katso ikkunasta joka osoittaa tielle. Olen kylässä vanhempieni luona. Huomasin äsken tupakalla olessani, että ulkoilutit Pojua. En ollu varma olitko se sinä, joten en viitsinyt huutaa. Nytpä sain siihen varmistuksen. Oletteko eronneet?"  Poppasin sohvalta ja menin katsomaan eteisen ikkunasta. Sielä pihalla se Petri seisoi ja tupakalla! Siis kyllä tää maailma oli pieni paikka! Soitin puhelun ja katsoin samalla ulos naapurin pihamaalle. Petri vastasi kerroin, että tulkoot joku päivä sitten kahvittelemaan, mutta tänään ei käynyt. Sovimme, että loppuviikosta mahdollisesti. Selvisi myös, että vanhemmat olivat ostaneet 8v sitten asunnon ja muuttaneet tänne. Kerroin myös, että Jussin ja mun tilanne oli hieman avoin, enkä oikein tiedä miten tähän tilanteeseen oltiin ajauduttu. Toivotin lopuksi hyvät yöt ja lopetin puhelun. Nyt on sitten pää/ajatukset aivan sekaisin. Mikään vanha suola ei janota, mutta taas tuli todettua, että maailma on liian pieni paikka asua. Mitäköhän muuta tässä oikeen tapahtuu?